Kategoria: Uncategorized

Paljon on vettä virrannut Loimijoessa sitten edellisen blogitekstin. Vuoden vedellessä jo viimeisiään päätin kuitenkin teroittaa kynän ja kaivella menneitä. Sehän on tunnetusti mainiota ajanvietettä.

2021 oli My Snooker Roomin ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Lyhyesti sanottuna; olen siihen tyytyväinen. En tietenkään liian, koska se ei nyt vaan sovi tyyliini. Tuohon perään voi lisätä jonkun hymiön. Vaikka sen ujosti hymyilevän, josta kukaan ei ota selvää, mitä se tarkoittaa.

Tarkoituksena ei ollut perustaa kultakaivosta, vaan saada lähinnä omia vuokrakuluja ainakin osittain katetuksi ja samalla viedä paikallista lajikulttuuria eteenpäin. Tavoite on toteutunut selvästi. Varauksia on ollut keskimäärin neljänä päivänä viikossa ja tavanomainen varausaika hieman alle kolme tuntia. Keskiarvoa laskee toiminnan kannalta umpisurkea kesä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun se aurinko paistoi!

Tällä hetkellä puhutaan siis vuositasolla noin 200 vierailukerrasta ja 560 varaustunnista. Kelpo lukemat palkkatyön ohessa pyöritettävälle harrastustoiminnalle. Asiakkaista ylivoimaisesti suurin osa on vakiokävijöitä, mikä on ehdottoman hyvä merkki. Silloin tuotteen on oltava kunnossa. Samaa asiakasta pystyy harvoin vedättämään kahdesti.

Kun kysyntää on riittänyt, niin investointejakin on ollut mahdollista tehdä. Syksyn aikana pöytä huollettiin perusteellisesti. Nopeampi verka on kerännyt kiitosta pelaajilta. Heti perään huoneen valaistus koki täydellisen muodonmuutoksen, kun alkuperäinen yleisvalaistus korvattiin modernilla led-pöytävalaisimella. Lisäksi on tehty pienhankintoja, jotka eivät suoraan näy asiakkaille, mutta vaikuttavat vahvasti pelikokemukseen. Esimerkiksi snookerpöydän silitysrauta on verraton kaveri, kun laittaa pari sataa kertaa vuodessa pöydän kondikseen.

Ajattelin, etten mainitsiti tässä tekstissä mitään koronasta. Jos nyt kuitenkin sen verran, että kuulun harvojen voittajien joukkoon. Mitä enemmän on ollut rajoituksia, niin sitä enemmän on riittänyt kävijöitä. Keväällä tultiin pelaamaan seutukunnan ulkopuoleltakin, kun muualla rajoitukset olivat vielä tiukemmat. Kaikesta huolimatta alkaa jo riittämään. Paluu normaaliin maistuisi paremmalta.

Vuoden aikana käynnisteltiin myös kilpailutoimintaa. Kesällä pelattiin HCP Doubles -pariturnaus ja syksyllä pienimuotoisempi sinkkukisa. Allekirjoittanutta on myös painostettu järjestämään erikseen ”aikuisten kilpailu”.. Voinkin tässä jo luvata, että ensi vuoden alussa tullaan pelaamaan entisten nuorten snookerkisa, johon osallistumisoikeus on vain yli 60-vuotiailla pojilla. Hienoa, että senioreitakin on löytynyt lajin pariin näinkin runsaasti. Snooker tosiaan sopii kaikenikäisille.

Vuoteen mahtuu aina myös jotain yllättävää. Toisinaan jopa jotain positiivista. Vähintäänkin mielenkiintoinen hetki oli, kun World Snooker Tour julkaisi heinäkuussa meikäläisen videon sosiaalisen median kanavissaan. Pelkästään Facebookin puolella hetkessä yli 55000 katselukertaa ja reilu tuhat tykkäystä. Hämmentävää miehelle, joka ei yksityishenkilönä käytä somea mihinkään. Kyseisen lyönnin merkityksestä on kysynyt useampikin ja ajattelen suunnilleen seuraavasti.

Tässä on tullut pelattua jotain biljardilajia aktiivisesti noin viisitoista vuotta. Heitetään arvio, että treenimäärä olisi ollut keskimäärin 10h/vk. Se tarkoittaa yhteensä 7800 tuntia. Yhtä lyöntiä kohden tulee käytettyä aikaa noin 25 sekuntia. Eli tässä vuosien aikana on tullut huiskittua reilu 1120000 lyöntiä. Tuo oli yksi niistä.

Snooker opettaa laittamaan asiat mittasuhteisiin. Laji on jatkuvaa tasapainoilua oman pään sisällä. Pelaajan tärkein ominaisuus on itseluottamus. Heti seuraavana tuleekin nöyryys. Koskaan et ole niin hyvä kuin kuvittelet olevasi. Toisaalta, et myöskään koskaan niin huono kuin kuvittelet. Yritä parhaasi ja hyväksy huonoin lyöntisi. Siinäpä se.

Lopuksi toivotan kaikille rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta. Nähdään työväentalolla!

Snooker koukuttaa helposti. Sekä pelaamaan että seuraamaamaan lajia television välityksellä. Parhaillaan käynnissä olevia maailmanmestaruuskilpailuta seuraa maailmanlaajuisesti yli 350 miljoonaa silmäparia. Toki löytyy vielä suurempi joukko, joka ei ymmärrä lainkaan, mikä lähes täydellisessä hiljaisuudessa pelattavassa lajissa viehättää. Mistä snookerissa on pohjimmiltaan kysymys?

Snooker tarjoaa äärimmäisen haasteen. Eräät ovat kutsuneet sitä maailman vaikeimmin hallittaviksi kilpailulajiksi. Haastajana on usein pidetty golfia, mutta siinä missä golfaajan tulee pystyä kontrolloimaan tarkasti yhtä palloa, täytyy snookerin pelaajan keskittyä jokaisen erän alussa kahteenkymmeneenkahteen palloon samanaikaisesti. Toinen eroavaisuus löytyy siitä, että golfissa pelaaja tekee omaa suoritustaan täysin itsenäisesti. Vaikka snookerissakin pyritään pelamaan aina ensisijaisesti pöytää vastaan, niin vastustajan ratkaisut vaikuttavat kuitenkin väistämättä omaan tekemiseen. Mikäli näin vaikeassa lajissa pystyy edes hetkellisesti kontrolloimaan tapahtumia haluamallaan tavalla, on tunne sanoinkuvaamaton. Kyseessä on lähes täydellinen vastakohta nykymaailmassa vallitsevalle ajattelutavalle, jossa kaiken täytyy olla helppoa ja nopeaa.

Snooker vaatii loputtoman määrän ominaisuuksia ja pienetkin yksityiskohdat vaikuttavat suuresti suoritustasoon. Silti pelkistetysti voidaan todeta, että merkittävimmät tekijät ovat tekniikka, taktiikka ja psyykkiset ominaisuudet. Kaikki nämä pitää saada toimimaan yhtä aikaa, jos haluaa pärjätä edes jossain määrin. Yhden osa-alueen pettäessä menee pohja muiltakin. Parhaimmastakaan tekniikasta ei ole iloa, jos lyöntivalinnat ovat vääriä tai mieli alkaa temppuilemaan. Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä enemmän nimenomaan psyykkiset ominaisuudet ratkaisevat. Juuri tähän perustuu snookerin koukuttavuus. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia itsestään aivan valtavasti.

Muutama vuosi sitten pelasin Helsingissä järjestetyssä rankingkilpailussa itselleni ennestään tuntematonta vastustajaa vastaan. Ottelun jälkeen käteltiin ja vaihdettiin muutama sana. Muistan, kun tämä kaveri kertoi olleensa lähes kaksikymmentä vuotta samassa työpaikassa, mutta silti hänestä tuntui edelleen siltä, ettei tiedä työkavereistaan juuri mitään. Sen sijaan, pelattuaan puolitoista tuntia snookeria kanssani, hän sanoi tuntevansa minut paljon paremmin. Ymmärän tuon ajatuksen täysin.

Snooker on hämmästyttävän tarkka simulaatio elämästä. Molemmissa pitäisi olla jonkinlainen suunnitelma ja mielikuva tulevasta, mutta asiat menevät äärimmäisen harvoin halutulla tavalla. Se miten reagoi vastoinkäymisiin kertoo ihmisen luonteesta paljon. Annatko periksi, menetätkö malttisi tai keksitkö tekosyitä? Vai pystytkö hyväksymään menneet ja jatkamaan eteenpäin? Tätä taistelua käydään pään sisällä jatkuvasti pelin aikana. Se tekee lajista henkisesti äärettömän raskaan, mutta myös äärettömän palkitsevan.

Enkä tarkoita palkinnolla tässä yhteydessä ainoastaan pokaaleita, rahaa tai rankingpisteitä. Vaan ennen kaikkea, parempaa itsensä tuntemista. Ja mitä paremmin tunnet itsesi, sitä riippumattomampi olet ulkopuolisten odotuksista ja osaat arvostaa itsesi lisäksi myös muita ihmisiä. Täsmälleen sama kaava toimii arkipäiväisissäkin asioissa. Tämän vuoksi snooker ei ole ainoastaan peli. Se on elämä pienoiskoossa.