Ei vuotta ilman blogikirjoitusta!

Paljon on vettä virrannut Loimijoessa sitten edellisen blogitekstin. Vuoden vedellessä jo viimeisiään päätin kuitenkin teroittaa kynän ja kaivella menneitä. Sehän on tunnetusti mainiota ajanvietettä.

2021 oli My Snooker Roomin ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Lyhyesti sanottuna; olen siihen tyytyväinen. En tietenkään liian, koska se ei nyt vaan sovi tyyliini. Tuohon perään voi lisätä jonkun hymiön. Vaikka sen ujosti hymyilevän, josta kukaan ei ota selvää, mitä se tarkoittaa.

Tarkoituksena ei ollut perustaa kultakaivosta, vaan saada lähinnä omia vuokrakuluja ainakin osittain katetuksi ja samalla viedä paikallista lajikulttuuria eteenpäin. Tavoite on toteutunut selvästi. Varauksia on ollut keskimäärin neljänä päivänä viikossa ja tavanomainen varausaika hieman alle kolme tuntia. Keskiarvoa laskee toiminnan kannalta umpisurkea kesä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun se aurinko paistoi!

Tällä hetkellä puhutaan siis vuositasolla noin 200 vierailukerrasta ja 560 varaustunnista. Kelpo lukemat palkkatyön ohessa pyöritettävälle harrastustoiminnalle. Asiakkaista ylivoimaisesti suurin osa on vakiokävijöitä, mikä on ehdottoman hyvä merkki. Silloin tuotteen on oltava kunnossa. Samaa asiakasta pystyy harvoin vedättämään kahdesti.

Kun kysyntää on riittänyt, niin investointejakin on ollut mahdollista tehdä. Syksyn aikana pöytä huollettiin perusteellisesti. Nopeampi verka on kerännyt kiitosta pelaajilta. Heti perään huoneen valaistus koki täydellisen muodonmuutoksen, kun alkuperäinen yleisvalaistus korvattiin modernilla led-pöytävalaisimella. Lisäksi on tehty pienhankintoja, jotka eivät suoraan näy asiakkaille, mutta vaikuttavat vahvasti pelikokemukseen. Esimerkiksi snookerpöydän silitysrauta on verraton kaveri, kun laittaa pari sataa kertaa vuodessa pöydän kondikseen.

Ajattelin, etten mainitsiti tässä tekstissä mitään koronasta. Jos nyt kuitenkin sen verran, että kuulun harvojen voittajien joukkoon. Mitä enemmän on ollut rajoituksia, niin sitä enemmän on riittänyt kävijöitä. Keväällä tultiin pelaamaan seutukunnan ulkopuoleltakin, kun muualla rajoitukset olivat vielä tiukemmat. Kaikesta huolimatta alkaa jo riittämään. Paluu normaaliin maistuisi paremmalta.

Vuoden aikana käynnisteltiin myös kilpailutoimintaa. Kesällä pelattiin HCP Doubles -pariturnaus ja syksyllä pienimuotoisempi sinkkukisa. Allekirjoittanutta on myös painostettu järjestämään erikseen ”aikuisten kilpailu”.. Voinkin tässä jo luvata, että ensi vuoden alussa tullaan pelaamaan entisten nuorten snookerkisa, johon osallistumisoikeus on vain yli 60-vuotiailla pojilla. Hienoa, että senioreitakin on löytynyt lajin pariin näinkin runsaasti. Snooker tosiaan sopii kaikenikäisille.

Vuoteen mahtuu aina myös jotain yllättävää. Toisinaan jopa jotain positiivista. Vähintäänkin mielenkiintoinen hetki oli, kun World Snooker Tour julkaisi heinäkuussa meikäläisen videon sosiaalisen median kanavissaan. Pelkästään Facebookin puolella hetkessä yli 55000 katselukertaa ja reilu tuhat tykkäystä. Hämmentävää miehelle, joka ei yksityishenkilönä käytä somea mihinkään. Kyseisen lyönnin merkityksestä on kysynyt useampikin ja ajattelen suunnilleen seuraavasti.

Tässä on tullut pelattua jotain biljardilajia aktiivisesti noin viisitoista vuotta. Heitetään arvio, että treenimäärä olisi ollut keskimäärin 10h/vk. Se tarkoittaa yhteensä 7800 tuntia. Yhtä lyöntiä kohden tulee käytettyä aikaa noin 25 sekuntia. Eli tässä vuosien aikana on tullut huiskittua reilu 1120000 lyöntiä. Tuo oli yksi niistä.

Snooker opettaa laittamaan asiat mittasuhteisiin. Laji on jatkuvaa tasapainoilua oman pään sisällä. Pelaajan tärkein ominaisuus on itseluottamus. Heti seuraavana tuleekin nöyryys. Koskaan et ole niin hyvä kuin kuvittelet olevasi. Toisaalta, et myöskään koskaan niin huono kuin kuvittelet. Yritä parhaasi ja hyväksy huonoin lyöntisi. Siinäpä se.

Lopuksi toivotan kaikille rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta. Nähdään työväentalolla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *