Elämä pienoiskoossa

Snooker koukuttaa helposti. Sekä pelaamaan että seuraamaamaan lajia television välityksellä. Parhaillaan käynnissä olevia maailmanmestaruuskilpailuta seuraa maailmanlaajuisesti yli 350 miljoonaa silmäparia. Toki löytyy vielä suurempi joukko, joka ei ymmärrä lainkaan, mikä lähes täydellisessä hiljaisuudessa pelattavassa lajissa viehättää. Mistä snookerissa on pohjimmiltaan kysymys?

Snooker tarjoaa äärimmäisen haasteen. Eräät ovat kutsuneet sitä maailman vaikeimmin hallittaviksi kilpailulajiksi. Haastajana on usein pidetty golfia, mutta siinä missä golfaajan tulee pystyä kontrolloimaan tarkasti yhtä palloa, täytyy snookerin pelaajan keskittyä jokaisen erän alussa kahteenkymmeneenkahteen palloon samanaikaisesti. Toinen eroavaisuus löytyy siitä, että golfissa pelaaja tekee omaa suoritustaan täysin itsenäisesti. Vaikka snookerissakin pyritään pelamaan aina ensisijaisesti pöytää vastaan, niin vastustajan ratkaisut vaikuttavat kuitenkin väistämättä omaan tekemiseen. Mikäli näin vaikeassa lajissa pystyy edes hetkellisesti kontrolloimaan tapahtumia haluamallaan tavalla, on tunne sanoinkuvaamaton. Kyseessä on lähes täydellinen vastakohta nykymaailmassa vallitsevalle ajattelutavalle, jossa kaiken täytyy olla helppoa ja nopeaa.

Snooker vaatii loputtoman määrän ominaisuuksia ja pienetkin yksityiskohdat vaikuttavat suuresti suoritustasoon. Silti pelkistetysti voidaan todeta, että merkittävimmät tekijät ovat tekniikka, taktiikka ja psyykkiset ominaisuudet. Kaikki nämä pitää saada toimimaan yhtä aikaa, jos haluaa pärjätä edes jossain määrin. Yhden osa-alueen pettäessä menee pohja muiltakin. Parhaimmastakaan tekniikasta ei ole iloa, jos lyöntivalinnat ovat vääriä tai mieli alkaa temppuilemaan. Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä enemmän nimenomaan psyykkiset ominaisuudet ratkaisevat. Juuri tähän perustuu snookerin koukuttavuus. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia itsestään aivan valtavasti.

Muutama vuosi sitten pelasin Helsingissä järjestetyssä rankingkilpailussa itselleni ennestään tuntematonta vastustajaa vastaan. Ottelun jälkeen käteltiin ja vaihdettiin muutama sana. Muistan, kun tämä kaveri kertoi olleensa lähes kaksikymmentä vuotta samassa työpaikassa, mutta silti hänestä tuntui edelleen siltä, ettei tiedä työkavereistaan juuri mitään. Sen sijaan, pelattuaan puolitoista tuntia snookeria kanssani, hän sanoi tuntevansa minut paljon paremmin. Ymmärän tuon ajatuksen täysin.

Snooker on hämmästyttävän tarkka simulaatio elämästä. Molemmissa pitäisi olla jonkinlainen suunnitelma ja mielikuva tulevasta, mutta asiat menevät äärimmäisen harvoin halutulla tavalla. Se miten reagoi vastoinkäymisiin kertoo ihmisen luonteesta paljon. Annatko periksi, menetätkö malttisi tai keksitkö tekosyitä? Vai pystytkö hyväksymään menneet ja jatkamaan eteenpäin? Tätä taistelua käydään pään sisällä jatkuvasti pelin aikana. Se tekee lajista henkisesti äärettömän raskaan, mutta myös äärettömän palkitsevan.

Enkä tarkoita palkinnolla tässä yhteydessä ainoastaan pokaaleita, rahaa tai rankingpisteitä. Vaan ennen kaikkea, parempaa itsensä tuntemista. Ja mitä paremmin tunnet itsesi, sitä riippumattomampi olet ulkopuolisten odotuksista ja osaat arvostaa itsesi lisäksi myös muita ihmisiä. Täsmälleen sama kaava toimii arkipäiväisissäkin asioissa. Tämän vuoksi snooker ei ole ainoastaan peli. Se on elämä pienoiskoossa.

Videolla lisää snookerin psykologisesta ulottuvuudesta (englanniksi).